oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.
Alkaa koti olla syyskunnossa, enää puuttuu pakkaset ja lumi.. Ei niin siistittyjä kuvia olkkarista, verhot vinossa ja leluja lattialla. Mut mitäpä tuota stailaamaan, elämän jälkiä <3 Lisää myöhemmin paremmalla ajalla ja salaman patterit ladattuina.
Mun elämää, lasteni elämää. Rakastan lastenvaatteita, kodin laittamista, pihatöitä, eläimiä. Kirjoitan elämästäni sanoin ja varsinkin valokuvien välityksellä, aiheet laidasta toiseen, sekalaisesti. Mut sitä se on, mun elämä.